Tuulipuku on oikea valinta, kun menee kauppaan. Jos kulkee fiinimmissä vaatteissa, on herkästi hienohelma ja paskantärkeä. Missä täällä periferiassa voi edes pitää hienoja vaatteita! Kunnanjohtajakin kävelee resu t-paita ja Dimexin työtakki päällä, kun telkkarista tulivat haastattelemaan.

En käsitä nykyistä pukeutumismuotia. Paljaat nilkat vilkkuvat lumihangessa, välillä putsataan lunta paljaalta iholta. Puhun nyt erityisesti teineistä. Niiden mielestä on tyylikästä käyttää keskellä talvea samoja vaatteita kuin kesällä: legginsit, kangaskengät, vatsan paljastava takki, jonka alla lyhythihainen toppi. Väkisin tulee mieleen, mitä nämä ihmiset käyttävät kesällä, kun on muutama kymmen astetta lämpimämpää, ovat varmaan ajat sitten riisuneet vaatteensa kokonaan. No joo, jotkut osaavat pukea talvella ylisuuren villapaidan, mutta kaveriksi ei muisteta laittaa housuja. Uskotellaanko sillä, että meilläkin on kesä vuoden ympäri? Ajatelkaa nyt vähän aivoillanne, ihmiset! Mutta ei, palellutaan mieluummin.

Minun mielipidettäni lienee turha kysyä, minä en ainakaan aio paleltua. Periferiassa paukkui iso nelonen rikki tammikuussa. Satuinpahan juuri silloin näkemään yhdellä naisihmisellä töissä ballerinat ja ilman sukkia. Minä taas olin vuorautunut päästä jalkoihin moniin vaatekerroksiin. Kysyin kylällä eräältä kävelijältä, miten hän tarkenee kävellä ilman toppahousuja: ”olen jäätyä hengiltä, mutta on minulla kuitenkin pitkät kalsarit jalassa”. En tiedä teistä muista, mutta minulla lähtee kalsarit jalkaan, kun lämpötila laskee alle kymmenen lämpöasteen. Olen miettinyt, ovatko muut kerta kaikkiaan niin lämminverisiä, mutta luulen että minä olen astetta herkempi kylmälle.

Mieleen tulee kyllä yksi ihmisryhmä, jonka keskuudessa talvivaatteet ovat muotia: laskettelun harrastajat. Tosin kun on katsonut lumilautailun maailmancupia, niin täytyyhän sielläkin vähän paljasta pintaa vilahtaa. Vain eläkeläiset laittavat paidan housuihin. Onneksi sentään pipot ja kaulahuivit ovat nykyisin muotia. Silloin kun napapaidat vaihtuivat pitkiin paitoihin ja tunikoihin, minä olin riemuissani. Ja silloin, kun pillifarkut tulivat kovaan huutoon, oli isäni sitä mieltä, että olin ostanut liian pienet housut. Ystäväni isä puolestaan kommentoi tyttärensä housuja: ”nehän soivat jalassa”.

Mutta hei, minusta oli coolia olla omatekoiset siepakat eli nutukkaat jalassa töissä!

Tässä on minun tekemät siepakat hellule. Ne ovat entisessä elämässään käyneet Haltilla tai Salvastunturilla. ^.^

- Palsa

Ps. Eräs opiskeluaikainen kurssikaverini soitti minulle työasioissa, juuri kun olin menossa kansalaisopiston järjestämälle nutukaskurssille. Kerroin mihin olen menossa, ja hän tokaisi: ”Kuinka tylsää voi ihmisellä olla kun rupeaa sellaisia tekemään!” What? Olin ajaa melkein metsään. Näköjään city-ihmiset arvostavat vähän toisenlaisia asioita. Aivan sama, ei kiinnosta.