Löysin mahtavan keskustelun aiheesta "tuppukylän arkea" ja ajattelin jakaa sen näille foorumeillekin. Mielestäni keskustelussa on aika mainiosti kerrottu pienten kylien "ongelma". I rest my case. Linkki keskusteluun:

http://www.vauva.fi/keskustelu/3941556/ketju/tuppukylan_arkea

Helsinki, Helsinki, Tampere, Oulu tai edes Rovaniemi, koska pääsen luoksenne???

-Routa

Mistä tuntee pohjoisen pikkukylän? Vastaus on helppo - ihmisistä! Nimittäin on jo tilastollinen tosiasia, että pohjoisen pienissä kylissä eläkeläiset ovat hallitseva väestönosa. Pieneen kylään muuttavan tuleekin tiedostaa, että eläkeläiset tulevat "vakiovarusteena". Ei siinä mitään, ihanaahan se on, kun on jokin pieni paikka, jossa he saavat viettää turvallisesti eläkepäivänsä toisten eläkeläisten kanssa. Elämään kuuluvat kauppareissut taksilla, nuorten (niiden harvojen) arvosteleminen sekä vesijumppa.

En toki valita, minulla on oma viehätykseni tähän paikkaan. On juuret, on sukua, perhe jne. MUTTA SILTI onko pakko kritisoida vaatetyyliä (sitä vähäistä, mistä haluaa pitää kiinni), puhetyyliä (ja KYLLÄ englanninkieli vaikuttaa suomen kieleen, get over it!) ja onko aina pakko antaa niitä mielettömän viisaita neuvoja?? Olenkin hieman loman tarpeessa ja suunnittelen Helsingin reissua. Haluan nähdä omanikäistä jengiä! Mummojengin jälkeen tekee varmasti terää.

Pahoittelut, että puhuin vain mummoista, vaikka tarkoitin eläkeläisiä. Mutta kun ne harvat mieseläkeläiset, joita voisin kritisoida, ovat dementoituneet.

-Routa

Konttorirotan vaatteet ovat vaihtuneet mukaviin college-housuihin sekä fleece-takkeihin. Ei kiristä eikä purista, ja tutkimusten mukaan tämä on hyvä asia - kiristävät vaatteet kun eivät ole "terveellisiä" kehollemme. Jo tätä tietoutta vasten en laita hanttiin, kun pitää pukeutua ulkoaktiviteettia varten paksusti, mutta väljästi. Parasta täällä onkin se, ettei tarvitse hillua kiristävissä "himphamppu" -vaatteissa kuten Oulussa. Ei suinkaan, täällä saa laittaa kunnon vaatteet ylleen. Palsa kertoikin laskettelu-kulttuurista, joka taitaa olla ainoa lajissaan, missä talvipukeutuminen toppavaatteineen on nuorison mielestä in. Komppaan ja myönnän ihailevani kyseisiä vaatteita. Jopa niin paljon, että omistan Nitron lasketteluhousut ja käytän niitä toppahousuina pakkasilla. Kyllä on mukavat, ja oon niin in! Täällä päin saakin käyttää rahaa kunnon vaatteisiin, oikein laskettelumuodin ykkösiin. Ei paljon pintaliitomuoti kiinnosta, kun on tarjolla aitoa Haglöfsiä - Haltista puhumattakaan.

-Routa

Tuulipuku on oikea valinta, kun menee kauppaan. Jos kulkee fiinimmissä vaatteissa, on herkästi hienohelma ja paskantärkeä. Missä täällä periferiassa voi edes pitää hienoja vaatteita! Kunnanjohtajakin kävelee resu t-paita ja Dimexin työtakki päällä, kun telkkarista tulivat haastattelemaan.

En käsitä nykyistä pukeutumismuotia. Paljaat nilkat vilkkuvat lumihangessa, välillä putsataan lunta paljaalta iholta. Puhun nyt erityisesti teineistä. Niiden mielestä on tyylikästä käyttää keskellä talvea samoja vaatteita kuin kesällä: legginsit, kangaskengät, vatsan paljastava takki, jonka alla lyhythihainen toppi. Väkisin tulee mieleen, mitä nämä ihmiset käyttävät kesällä, kun on muutama kymmen astetta lämpimämpää, ovat varmaan ajat sitten riisuneet vaatteensa kokonaan. No joo, jotkut osaavat pukea talvella ylisuuren villapaidan, mutta kaveriksi ei muisteta laittaa housuja. Uskotellaanko sillä, että meilläkin on kesä vuoden ympäri? Ajatelkaa nyt vähän aivoillanne, ihmiset! Mutta ei, palellutaan mieluummin.

Minun mielipidettäni lienee turha kysyä, minä en ainakaan aio paleltua. Periferiassa paukkui iso nelonen rikki tammikuussa. Satuinpahan juuri silloin näkemään yhdellä naisihmisellä töissä ballerinat ja ilman sukkia. Minä taas olin vuorautunut päästä jalkoihin moniin vaatekerroksiin. Kysyin kylällä eräältä kävelijältä, miten hän tarkenee kävellä ilman toppahousuja: ”olen jäätyä hengiltä, mutta on minulla kuitenkin pitkät kalsarit jalassa”. En tiedä teistä muista, mutta minulla lähtee kalsarit jalkaan, kun lämpötila laskee alle kymmenen lämpöasteen. Olen miettinyt, ovatko muut kerta kaikkiaan niin lämminverisiä, mutta luulen että minä olen astetta herkempi kylmälle.

Mieleen tulee kyllä yksi ihmisryhmä, jonka keskuudessa talvivaatteet ovat muotia: laskettelun harrastajat. Tosin kun on katsonut lumilautailun maailmancupia, niin täytyyhän sielläkin vähän paljasta pintaa vilahtaa. Vain eläkeläiset laittavat paidan housuihin. Onneksi sentään pipot ja kaulahuivit ovat nykyisin muotia. Silloin kun napapaidat vaihtuivat pitkiin paitoihin ja tunikoihin, minä olin riemuissani. Ja silloin, kun pillifarkut tulivat kovaan huutoon, oli isäni sitä mieltä, että olin ostanut liian pienet housut. Ystäväni isä puolestaan kommentoi tyttärensä housuja: ”nehän soivat jalassa”.

Mutta hei, minusta oli coolia olla omatekoiset siepakat eli nutukkaat jalassa töissä!

Tässä on minun tekemät siepakat hellule. Ne ovat entisessä elämässään käyneet Haltilla tai Salvastunturilla. ^.^

- Palsa

Ps. Eräs opiskeluaikainen kurssikaverini soitti minulle työasioissa, juuri kun olin menossa kansalaisopiston järjestämälle nutukaskurssille. Kerroin mihin olen menossa, ja hän tokaisi: ”Kuinka tylsää voi ihmisellä olla kun rupeaa sellaisia tekemään!” What? Olin ajaa melkein metsään. Näköjään city-ihmiset arvostavat vähän toisenlaisia asioita. Aivan sama, ei kiinnosta.

 

Routa kirjoitti, kuinka Oulussa piti hurauttaa Kuusamontietä itään, jotta pääsi luontoon. Ennen kuin muutimme hellun kanssa Oulusta, kävimme Kiimingissä katsomassa Koitelinkoskea, kun niin moni on kehunut paikkaa (kuva alla). No onhan tässä yritystä. Kelpaa hyvin näin jokivarren tyttärelle. Mutta jokin siitä puuttuu, joku ei näytä omalta. Uupuuko kuvasta kitukasvuiset puut, kynttiläkuuset vai mikä? Ehkä se on se koti, mistä Routa kirjoittaa. Tämä ei ole lähelläkään kotia. Täältä ei ole muistoja, ei mitään kiinnityskohtaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lapissa luonto on niin kaunis. Yhtenä aamuna, kun kävin lenkillä ennen töihin lähtöä, pysähdyin ojan yli menevällä sillalla ihailemaan maisemaa. Samalla minuun iski haikeus. Miksi kukaan muu ei näe tätä maisemaa? Niin harva nykypäivänä edes välittää. Filosofisesti, meneekö kaikki hukkaan, jos sitä ei ole kukaan näkemässä? Toisaalta pidän siitä, ettei ympärillä ole ihmisiä, toisaalta kaipaan niitä, muuten olen liian yksin. Uusia ihmisiä ei muuta tänne, mitä sitten kun minua ja minun vanhempiani ei enää ole. Minä olen varmaan viimeinen sukupolvi, joka tässä ihastelee. Mene ja tiedä.

Mutta takaisin maisemiin. Tunnen, että tarvitsen nähdä kauas. Sen vuoksi kaikkein paras tunne on olla tunturin päällä ja katsoa aavaa maisemaa. Liekö tämä perua muinaisilta esi-isiltämme, jotka tähyilivät korkealla nähdäkseen pedot jo kaukaa. Etelä-Suomessa laakeat pellot ajavat auttavasti tätä asiaa, siksi varmaan Pohjanmaa olisi sellainen paikka, jossa ehkä viihtyisin. Siellä on lisäksi vahva ja omaleimainen murre kuten Tornionlaaksossa. Hellu taas pitää vuoristomaisemista eniten. Ja pidän minäkin, mutta silmäni lepäävät enemmän nähdessäni pyöreitä muotoja, joita pystyy pieni ihminen jollakin tavalla vielä ymmärtämään.

Luonnon antama voima on suunnattoman suuri. Sitä pärjää koko talven, kun käy kesäisin tankkaamassa henkistä ravintoa tunturissa ja katsoo talvi-illat kuvia.

 

- Palsa