Kun muutin kaupungista takaisin periferiaan, sosiaalinen elämäni jäi minimiin. Eihän täällä ole ketään, ja muutenkin. Kun muutin taannoin Ouluun opiskelemaan, olin ällistynyt kun opiskelutoverini olivat käyneet kesällä baarissa! Eihän täällä periferiassa ole edes baarit auki kesällä! Menevät vapulta kiinni, kun hiihtokeskuksen turistit lähtevät. Ainoa paikka, missä kesällä voi käydä, on kylällä oleva apaattinen räkälä. Niin ja juhannuksena lavatansseissa, mutta ne ovat mukavat. Kaikki kylän nuoret ovat siellä vanhempien kanssa. Missä muuallakaan.

No oli miten oli, mutta tuntuu, ettei tähän ympäristöön edes sovi bileet. Lappihan on tunnettu erämaasta ja rauhallisuudesta, sellainen fiilis minullakin on täällä, ei edes huvita ryypätä. Siihen liittyen tuli yksi muisto mieleen lukioajoista: Oli kaunis kesäyö, kello oli neljä-viis aamuyöllä. Ketään ei näkynyt missään, niitylle oli laskeutunut sumu, ja jäniksenpojat hyppivät siellä leikkisästi. Kylänraitin idyllisen rauhan rikkoi ohikiitävä vanha mersu, josta suppari huusi ”Be my bad boy, be my man, be my weekend lover, but don’t be my friend”. Takapenkillä kiersi Doodley’s-pullo. Räkälän bileet olivat ohi ja minä ja kaverini istuttiin ties kenen kyydissä menossa jatkoille. Katsoin mersun ikkunasta ulos ja silloin kyllä mietin, että onko tässä mitään järkeä. Olla nyt ainoa porukka ryyppäämässä koko Lapissa. Sitä paitsi juoruämmät ovat jo heränneet ja äiti saa kohta puhelinsoiton.

Kävin Oulussa viikonlopun, tuntui että siellä tunsin eläväni! Siellä on nuoria, joilla on elämä edessä. Siellä olin vapaa, kukaan ei edes tuijottanut. Siellä kuului hyvää musiikkia, kyllä Logitechin kaiuttimista lähtee! Tuli opiskeluajat mieleen ja logitechien avulla saatu varoitus. Mikä yhteenkuuluvuuden tunne, kun vetää haalarit niskaan ja lähtee Teekkaritalolle. Mutta kyllä hymyt hyytyivät, kun auton keula lähestyi periferiaa. Täällä ei kannata lähteä haalaripukuisten kanssa ryyppäämään. Sellaiset puhuu vain autoista ja jakopäänhihnan vaihdoista. Ja mitä täällä kuuluu? Keittiön radiosta, auton radiosta… Lapin Radio! Eihän täällä kuulu edes Rihanna! Olen joskus yrittänyt kuunnella jotain muuta kuin Lapin Radiota, niin isä reagoi heti: mitä tämä tämmönen on, et sunkhaan sie kuuntele tämmöstä! Äiti puolestaan kommentoi, että on kuin ihmistä tapettaisiin piikkilankaan. Ei, täällä kuunnellaan Jamppa Tuomisen kyyneleitä.

- Palsa