Me kirjoitetaan pohjoisesta, eli periferiasta, kun ollaan kotoisin sieltä. Kuulostaa varmaan etäiseltä ja kolkolta, mutta ei se mitään - sitä se onkin. Emme kiellä, etteikö pienoinen elämämme periferiassa olisi joskus hieman yksitoikkoista, mutta me pidämme siitä. Emme perusta liiemmin ihmisistä, tykkäämme olla omissa oloissamme. Ja eipä kovin moni pääse kolaamaan monta sataa metriä tietä tai hoitamaan (vapaaehtoisesti) dementikkoja, laittamaan kuivaalihaa kuivumaan tai joelle soutamaan. Kyllä, elämämme on rikasta periferiassa. Emme vaadi liikoja, vaan tyydymme vähään. Lisäksi täällä on kivaa, vaikka ehkä sitä on vaikea kuvitella kaupunkien viettelysten keskellä. Täällä ei ole viettelyksiä, mutta ruokaa on riittävästi ja vaatteita yllä - mitäpä sitä muuta toivoa. Ja jos ruoka sattuis loppumaan kaupasta ei sekään haittaisi, koska pakastimessa on aina lohta, poroa, hirveä ja vieläpä hilloja jälkiruuaksi. On se tämä meininki vähän toisenlaista, mutta mukavaa.