http://www.vauva.fi/keskustelu/3941556/ketju/tuppukylan_arkea

Helsinki, Helsinki, Tampere, Oulu tai edes Rovaniemi, koska pääsen luoksenne???

-Routa

En toki valita, minulla on oma viehätykseni tähän paikkaan. On juuret, on sukua, perhe jne. MUTTA SILTI onko pakko kritisoida vaatetyyliä (sitä vähäistä, mistä haluaa pitää kiinni), puhetyyliä (ja KYLLÄ englanninkieli vaikuttaa suomen kieleen, get over it!) ja onko aina pakko antaa niitä mielettömän viisaita neuvoja?? Olenkin hieman loman tarpeessa ja suunnittelen Helsingin reissua. Haluan nähdä omanikäistä jengiä! Mummojengin jälkeen tekee varmasti terää.

Pahoittelut, että puhuin vain mummoista, vaikka tarkoitin eläkeläisiä. Mutta kun ne harvat mieseläkeläiset, joita voisin kritisoida, ovat dementoituneet.

-Routa

-Routa

En käsitä nykyistä pukeutumismuotia. Paljaat nilkat vilkkuvat lumihangessa, välillä putsataan lunta paljaalta iholta. Puhun nyt erityisesti teineistä. Niiden mielestä on tyylikästä käyttää keskellä talvea samoja vaatteita kuin kesällä: legginsit, kangaskengät, vatsan paljastava takki, jonka alla lyhythihainen toppi. Väkisin tulee mieleen, mitä nämä ihmiset käyttävät kesällä, kun on muutama kymmen astetta lämpimämpää, ovat varmaan ajat sitten riisuneet vaatteensa kokonaan. No joo, jotkut osaavat pukea talvella ylisuuren villapaidan, mutta kaveriksi ei muisteta laittaa housuja. Uskotellaanko sillä, että meilläkin on kesä vuoden ympäri? Ajatelkaa nyt vähän aivoillanne, ihmiset! Mutta ei, palellutaan mieluummin.

Minun mielipidettäni lienee turha kysyä, minä en ainakaan aio paleltua. Periferiassa paukkui iso nelonen rikki tammikuussa. Satuinpahan juuri silloin näkemään yhdellä naisihmisellä töissä ballerinat ja ilman sukkia. Minä taas olin vuorautunut päästä jalkoihin moniin vaatekerroksiin. Kysyin kylällä eräältä kävelijältä, miten hän tarkenee kävellä ilman toppahousuja: ”olen jäätyä hengiltä, mutta on minulla kuitenkin pitkät kalsarit jalassa”. En tiedä teistä muista, mutta minulla lähtee kalsarit jalkaan, kun lämpötila laskee alle kymmenen lämpöasteen. Olen miettinyt, ovatko muut kerta kaikkiaan niin lämminverisiä, mutta luulen että minä olen astetta herkempi kylmälle.

Mieleen tulee kyllä yksi ihmisryhmä, jonka keskuudessa talvivaatteet ovat muotia: laskettelun harrastajat. Tosin kun on katsonut lumilautailun maailmancupia, niin täytyyhän sielläkin vähän paljasta pintaa vilahtaa. Vain eläkeläiset laittavat paidan housuihin. Onneksi sentään pipot ja kaulahuivit ovat nykyisin muotia. Silloin kun napapaidat vaihtuivat pitkiin paitoihin ja tunikoihin, minä olin riemuissani. Ja silloin, kun pillifarkut tulivat kovaan huutoon, oli isäni sitä mieltä, että olin ostanut liian pienet housut. Ystäväni isä puolestaan kommentoi tyttärensä housuja: ”nehän soivat jalassa”.

Mutta hei, minusta oli coolia olla omatekoiset siepakat eli nutukkaat jalassa töissä!

Tässä on minun tekemät siepakat hellule. Ne ovat entisessä elämässään käyneet Haltilla tai Salvastunturilla. ^.^

- Palsa

Ps. Eräs opiskeluaikainen kurssikaverini soitti minulle työasioissa, juuri kun olin menossa kansalaisopiston järjestämälle nutukaskurssille. Kerroin mihin olen menossa, ja hän tokaisi: ”Kuinka tylsää voi ihmisellä olla kun rupeaa sellaisia tekemään!” What? Olin ajaa melkein metsään. Näköjään city-ihmiset arvostavat vähän toisenlaisia asioita. Aivan sama, ei kiinnosta.

Lapissa luonto on niin kaunis. Yhtenä aamuna, kun kävin lenkillä ennen töihin lähtöä, pysähdyin ojan yli menevällä sillalla ihailemaan maisemaa. Samalla minuun iski haikeus. Miksi kukaan muu ei näe tätä maisemaa? Niin harva nykypäivänä edes välittää. Filosofisesti, meneekö kaikki hukkaan, jos sitä ei ole kukaan näkemässä? Toisaalta pidän siitä, ettei ympärillä ole ihmisiä, toisaalta kaipaan niitä, muuten olen liian yksin. Uusia ihmisiä ei muuta tänne, mitä sitten kun minua ja minun vanhempiani ei enää ole. Minä olen varmaan viimeinen sukupolvi, joka tässä ihastelee. Mene ja tiedä.

Mutta takaisin maisemiin. Tunnen, että tarvitsen nähdä kauas. Sen vuoksi kaikkein paras tunne on olla tunturin päällä ja katsoa aavaa maisemaa. Liekö tämä perua muinaisilta esi-isiltämme, jotka tähyilivät korkealla nähdäkseen pedot jo kaukaa. Etelä-Suomessa laakeat pellot ajavat auttavasti tätä asiaa, siksi varmaan Pohjanmaa olisi sellainen paikka, jossa ehkä viihtyisin. Siellä on lisäksi vahva ja omaleimainen murre kuten Tornionlaaksossa. Hellu taas pitää vuoristomaisemista eniten. Ja pidän minäkin, mutta silmäni lepäävät enemmän nähdessäni pyöreitä muotoja, joita pystyy pieni ihminen jollakin tavalla vielä ymmärtämään.

Luonnon antama voima on suunnattoman suuri. Sitä pärjää koko talven, kun käy kesäisin tankkaamassa henkistä ravintoa tunturissa ja katsoo talvi-illat kuvia.

- Palsa

Lapinmaa on vain ihana, koska täällä on luonto ja koti. Oikeastaan koti ja luonto ovat synonyymeja - ilman toista ei ole toista. Tämän vuoksi kohtasin usein ristiriitoja Oulussa, jossa luontoa on, kun lähtee painattamaan autolla mahdollisimman suurilla nopeuksilla Oulun ulkopuolelle esim. Kuusamoon päin, jotta pääsee hiljaisuuteen. Palaammekin Palsan kanssa takaisin yliopistolle väikkärihommiin, kunhan puitteet ovat hieman parantuneet ja meillä on kunnon menopelit.

Meillä lähdetään ostoksille Norjaan, kun se on niin lähellä – joen toisella puolen. Pelkästään tämän vuoksi periferiassa viihtyy. Voi sitä riemua, kun pääsee välillä ”ulkomaille shoppailemaan”. On ihan mieletöntä luksusta, kun voi ostaa niitä kuuluisia hyviä leipiä tai muita ylellisiä ruoka-aineita. Lisäksi siellä on vaikka minkälaisia erikoisliikkeitä. On vaatekauppaa, kirjakauppaa, urheilukauppaa, you name it! Samalla pääsee tsiikailemaan hyvännäköisiä norjalaismiehiä.

Palsa, kerron sinulle lyhyesti meidän kaupan sukkalangoista. Valikoima on yllättävää kyllä, aika laaja. Olenkin joskus miettinyt, miten maitoa ei aina saa, mutta sukkalankoja on vaikka minkälaisia. On ainakin Nallea ja 7-veljestä hyllyllinen. Kaikki harmaan sävyt löytyvät, sekä perusvärit. Kerran ihan säikähdin, kun löysin vaaleanpunaista lankaa, se vaikutti niin erilaiselta perusvärejä vasten. Mutta itselleni meidän kylän langat riittävät, johtuneeko siitä, että lempivärini villasukissa on harmaa.

Harmillinen tuo Palsan kertomus ilkeästä lääkäristä. Lääkäri kun ylellisyyttä tämän puolen periferiassa, jossa ei tällä hetkellä ole lääkäriä - ei hyvää eikä huonoa. Mutta onneksi olemme monessa liemessä keitetyt emmekä pienestä hätkähdä ja onhan meillä päivystys 164 km päässä, jos suuri hätä tulee. Sinne sen kun parissa tunnissa ajaa.

-Routa

- Palsa

ps. En saanut sairaslomaa häneltä. Olisin pyyhkinyt perseeni hänen Burana-reseptiinsä, mutta kun ovat nykyisin sähköisiä täälläkin.

Luonto on voimavarani, siitä ei pääse mihinkään. Täällä sitä on niin paljon kuin vain ikinä haluaisi. Kaupungissa sitä ei ole ‒ tai se on erilaista. Onhan se meri kaunis luotoineen, mutta se ei ole minun maisemani.

Mitään muuta täällä ei olekaan kuin luonto! Täällä ei ole ihmisiä, ei huvituksia, ei kauppoja, ei mitään. Jos meinaa saada sosiaalisia suhteita, ainoat kyläpaikat ovat jonkun mummoloita. Sitten valitetaan milloin mistäkin, kuinka sinä et ole käynyt pitkään aikaan, te nuoret ette tiedä työnteosta mitään, sieki olet vain lukenu kirjoja, mutta et käsitä käytännöstä mithään. Sitten valitetaan sairauksia. Niillehän ei voi mitään, en minä sitä sano, minä sen tiedän kun itsekin kamppailen terveysongelmien kanssa, mutta homman glue on etten jaksa enää kuunnella valitusta joka tuutista! Nämä ihmiset ovat niin katkeria, kuka niille opettaisi vähän positiivista ajattelutapaa? Ai joo, mutta täällähän katsotaan kieroon, jos on liian iloinen. ”Se kell’ onni on, se onnen kätkeköön.”

Sitten jos meinaat ostaa jotakin, se on pakko lähteä vähintään Rovaniemelle. Aina kun lähtee kaupunkiin niin on pitkä lista mukana ja vielä muidenkin listat. Otan muutaman esimerkin: Deodoranttia/roll-onia ei ole kuin mummojen hajuja. Hiusväriä ei ole kuin kahta sorttia. Eihän täällä ole edes hoitoainetta värjätyille hiuksille! Valkoisia papuja ‒ ei. Jos meinaat tehdä salaatin, tyydy siihen mitä sattuu olemaan. Avokadoista ei olla kuultukaan. Vihannestiskissä on banaania ja appelsiinia. Olin aivan äimistynyt, kun couscousia oli Salessa jopa yksi paketti! Mustapippurinmakuista kylmäpuristettua rypsiöljyä ‒ ei puhettakaan. Olen toivonut kaupassa, että tilaisivat sitruunamakuista Yosaa, mutta ei ole näkynyt. Sen sijaan ostavat sisälle aina sitä persikanmakuista, kaikista huonointa, ei ihme, ettei kukaan osta sitä. Onneksi netistä voi tilata nykyisin kaikkea mahdollista, niin paitsi ruokaa. Pitäkää tunkkinne, minä muutan kesällä sinne, missä lähikauppanani on Prisma ja meinaan ostaa joka päivä A+ -jukurttia!

Routa, sinähän puhuit kerran, kuinka siellä Tenojokivarressa on kuitenkin villalankoja kaupassa? Onko hyvä valikoima? Täällä ei. Naapurikylästä voi kylläkin löytää hyllyn perältä sellaisia värejä, joita Novita lakannut valmistamasta aikoja sitten.

Baarien olemattomuudesta olen puhunut toisessa postauksessa. Menin pari vuotta sitten käymään vuosien tauon jälkeen paikallisessa räkälässä erään ystävän kanssa. Kuppilan henkilökunta oli vaihtunut, eikä myyjä tuntenut minua (vaikka minä tunsin kyllä hänet, hän oli ollut myyjänä pienliikkeessä, joka meni konkurssiin. Ainoa mikä täällä kannattaa on kaljan myynti). Jonkin ajan päästä hän tunki pöytäämme: ”Minun on nyt kyllä pakko kysyä, kuka sinä olet ja kenen tyttäriä? Minua jää vaivaamaan, jos en tunne asiakkaita!”. En ajatellut enää mennä sinne aiheuttamaan hänelle tunnonvaivoja.

Kahvila, ravintola? Niiden perässä täytyy ajaa vähintään naapurikylään. Yksi nainen sanoi joen toisella puolella olevassa Ruotsin puolen kylässä, että hän on löytänyt sieltä ihanan kahvilan, voi hetken kuvitella, että olisi Pariisissa. Ja on se kyllä ihana kahvila. Harmi vain, ettei ole kahviseuraa. Elokuvateatteria meillä ei ole ennen ollut, nykyisin näyttävät elokuvia hiihtokeskuksessa jossakin huoneessa. Oulussa nauroivat minulle, kun ensimmäisen kerran olin käynyt elokuvissa vasta vuonna 2002 katsomassa Pahat Pojat.

Tällaista se on täällä. Niin ja puhumattakaan siitä, kuinka ihmiset kyttäävät ja kadehtivat toisiaan. Siitä voin kirjoittaa toisella kertaa. Täytyy sanoa, että luonnolla on aika suuri osuus viihtyvyydessä, kun tiedän, että ikävöin silti tänne ensi syksynä.

- Palsa

No oli miten oli, mutta tuntuu, ettei tähän ympäristöön edes sovi bileet. Lappihan on tunnettu erämaasta ja rauhallisuudesta, sellainen fiilis minullakin on täällä, ei edes huvita ryypätä. Siihen liittyen tuli yksi muisto mieleen lukioajoista: Oli kaunis kesäyö, kello oli neljä-viis aamuyöllä. Ketään ei näkynyt missään, niitylle oli laskeutunut sumu, ja jäniksenpojat hyppivät siellä leikkisästi. Kylänraitin idyllisen rauhan rikkoi ohikiitävä vanha mersu, josta suppari huusi ”Be my bad boy, be my man, be my weekend lover, but don’t be my friend”. Takapenkillä kiersi Doodley’s-pullo. Räkälän bileet olivat ohi ja minä ja kaverini istuttiin ties kenen kyydissä menossa jatkoille. Katsoin mersun ikkunasta ulos ja silloin kyllä mietin, että onko tässä mitään järkeä. Olla nyt ainoa porukka ryyppäämässä koko Lapissa. Sitä paitsi juoruämmät ovat jo heränneet ja äiti saa kohta puhelinsoiton.

Kävin Oulussa viikonlopun, tuntui että siellä tunsin eläväni! Siellä on nuoria, joilla on elämä edessä. Siellä olin vapaa, kukaan ei edes tuijottanut. Siellä kuului hyvää musiikkia, kyllä Logitechin kaiuttimista lähtee! Tuli opiskeluajat mieleen ja logitechien avulla saatu varoitus. Mikä yhteenkuuluvuuden tunne, kun vetää haalarit niskaan ja lähtee Teekkaritalolle. Mutta kyllä hymyt hyytyivät, kun auton keula lähestyi periferiaa. Täällä ei kannata lähteä haalaripukuisten kanssa ryyppäämään. Sellaiset puhuu vain autoista ja jakopäänhihnan vaihdoista. Ja mitä täällä kuuluu? Keittiön radiosta, auton radiosta… Lapin Radio! Eihän täällä kuulu edes Rihanna! Olen joskus yrittänyt kuunnella jotain muuta kuin Lapin Radiota, niin isä reagoi heti: mitä tämä tämmönen on, et sunkhaan sie kuuntele tämmöstä! Äiti puolestaan kommentoi, että on kuin ihmistä tapettaisiin piikkilankaan. Ei, täällä kuunnellaan Jamppa Tuomisen kyyneleitä.

- Palsa